Vedenlaadun seuranta Helsingin merialueella tarjoaa tietoa Itämeren nykytilasta ja tuo viestiä vuosikymmenten takaa
Helsingin kaupungilla juhlitaan tänä vuonna pyöreitä, sillä merialueiden vedenlaatua on seurattu säännöllisesti jo 60 vuotta! Vedenlaadun pitkäaikaisseuranta tarjoaa arvokasta tietoa Itämeren tilasta kuluneiden vuosikymmenien aikana ja mahdollistaa ympäristömuutosten tarkastelun Helsingin mittakaavassa. Säännöllisellä vedenlaadun seurannalla voidaan arvioida esimerkiksi rannikkovesien rehevöitymisen tilaa.
Hyvinvoivat Itämeren elinympäristöt ja eliöyhteisöt ovat meille valuma-alueen asukkaille välttämättömiä, sillä olemme arjessamme riippuvaisia Itämeren tarjoamista ekosysteemipalveluista. Lisäksi hyvinvoivat eliöyhteisöt pystyvät sietämään paremmin haitallisia ympäristömuutoksia sekä palautumaan niistä. Kuitenkin ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen lisäksi Itämeren elinympäristöjä ja eliöstöä uhkaavat myös saastumisen, maankäytön ja raaka-aineiden hyödyntämisen haitalliset ympäristövaikutukset (HELCOM 2023). Merialueiden vedenlaadun seuranta on tärkeää, sillä jatkuvalla seurannalla saadaan ajankohtaista tietoa meren tilasta ja mahdollisiin muutoksiin pystytään tarvittaessa puuttumaan. Esimerkiksi usein huomaamattomat tekijät, kuten uimavesien bakteerit voivat sairastuttaa uimareita, jos niiden suurta määrää ei huomata eikä ongelmaan puututa ajoissa. Pidemmällä aikavälillä voidaan myös seurata rannikkovesien ravinnekuormituksen tilannetta, sekä esimerkiksi rehevöitymisestä kertovan levän määrää.
Helsingin kaupunki seuraa merialueiden tilaa oman seurannan lisäksi pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelman velvoittamana. Pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelma on merialueen käyttöön liittyvien kuormituslähteiden seurantaan keskittyvä ohjelma, jonka toteuttamisesta on vastuussa Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristöseuranta- ja valvontayksikkö. Ohjelman seurattavia kuormituslähteitä merialueella ovat puhdistettujen jätevesien ja jäähdytysmerivesien laskeminen mereen, telakkatoiminta sekä meriläjitykset eli ruoppausmassojen keskitetyt läjitykset merenpohjaan. Tämän kuormituksen aiheuttajat ovat ympäristö- ja vesilupiensa mukaisesti velvollisia seuraamaan toimintansa vesistövaikutuksia. Pääkaupunkiseudun yhteistarkkailuohjemassa mukana olevat toiminnanharjoittajat ovat Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY), Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan omaisuudenhallintayksikkö, Espoon kaupunkitekniikan keskus, Helen Oy, Fortum Power & Heat Oy, sekä DNY Finland Oy (Savela ym., 2024).
Helsingissä merialueiden vedenlaatua tarkkaillaan fysikaalisen, kemiallisen ja hygieenisen laadun kannalta. Vedenlaadun seurannan havaintopaikoilta mitataan tietyt fysikaaliset muuttujat, kuten veden lämpötila ja näkösyvyys, sekä otetaan vesinäytteitä laboratorioanalyyseja varten. Kesäkaudella, huhtikuusta marraskuuhun, mittausten havaintoväli on kaksi viikkoa ja puolestaan talvikaudella puolitoista kuukautta. Kesäkaudella perusmuuttujien lisäksi vesinäytteistä mitataan myös levän määrää. Kemiallisen laadun kannalta merivedestä mitataan muun muassa suolapitoisuutta, happipitoisuutta ja hapen kyllästysastetta sekä rehevöittävien ravinteiden, typen ja fosforin, pitoisuuksia.
Meriveden lämpötila vaikuttaa esimerkiksi hapen kyllästysasteeseen eli siihen, kuinka paljon happea on liuenneena veteen suhteessa kylläiseen pitoisuuteen. Puolestaan suuri levän määrä kesäisin voi osaltaan johtaa veden alhaiseen happipitoisuuteen, kun merenpohjan mikrobit hajottavat levämassaa ja kuluttavat happea. Kovin samea ja leväinen vesi kertoo myös voimakkaan ravinnekuormituksen aiheuttamasta rehevöitymisestä. Meriveden hygieenistä laatua määrittää pitkälti suolistoperäisen Escherichia coli -bakteerin määrä vedessä, joka vaikuttaa myös merkittävästi uimarannoilla veden uimakelpoisuuteen (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 177/2008). Uimavesiin E. coli-bakteeria voi päätyä uimareiden tai eläinten ulosteesta, tai jätevesistä. Rankat ja pitkäkestoiset sateet voivat aiheuttaa jätevesien ylivuototilanteen (Urho ym., 2025; Savela ym., 2024), jolloin uimarannat saattavat myös saastua hetkellisesti.
Rannikkovedet luokitellaan EU:n vesipuitedirektiivin velvoittamana kemialliselta tilaltaan hyviin ja hyvää huonompiin luokkiin. Luokittelussa otetaan huomioon haitallisten aineiden pitoisuuksia, joita myös Helsingin kaupunki seuraa. Puolestaan rannikkovesien ekologinen tila on sitä huonompi, mitä suurempi vaikutus ihmistoiminnalla on vesieliöihin. Seurannassa kerätään tietoa ihmistoiminnan vaikutuksista vesieliöihin, kuten planktoneliöihin, vesikasveihin ja pohjaeläimiin.
Helsingin kaupungilla juhlitaan tänä vuonna pyöreitä, sillä merialueiden vedenlaatua on seurattu säännöllisesti jo vuodesta 1966 alkaen! Nykyisenlainen vedenlaadun seurantatietojen käsittely ja tallennus on alkanut 60 vuotta sitten, mutta vanhimmat kaupungin arkistosta löytyvät mittausaineistot ovat vuodelta 1919. Vedenlaadun pitkäaikaisseuranta tarjoaa arvokasta tietoa Itämeren tilasta kuluneiden vuosikymmenien aikana ja mahdollistaa ympäristömuutosten tarkastelun Helsingin mittakaavassa. Systemaattisen vedenlaadun seurannan ansiosta tiedetään esimerkiksi, että viimeisen 60 vuoden aikana meriveden keskilämpötila Helsingissä on noussut selkeästi. Keskilämpötilan nousu seuraa yleistä muutosta meriveden lämpenemisessä niin koko Itämerellä kuin myös globaalisti maailman merialueilla (Meier ym., 2022).
Kuva 1. Helsingin pintavesien lämpötilan (°C) kehitystä vuosien 1966–2025 aikana. Viimeisen 60 vuoden aikana pintaveden keskilämpötila on kasvanut. Keskilämpötilan nousu jo muutaman asteen verran johtaa esimerkiksi talvisin jääpeitteen vähenemiseen ja keväisin jäiden lähdön aikaistumiseen merialueilla.
Helsingissä on onnistuttu vähentämään ravinnekuormitusta etenkin vuosikymmenien saatossa kehittyneen jätevedenpuhdistuksen avulla (Savela ym., 2024; HSY 2026). Nykyisin vessoistamme peräisin oleva pudistettu jätevesi ei ole Itämeren pahin kuormittaja, vaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Vantaanjoki kuormittaa kolme kertaa enemmän kuin Viikinmäen jätevedenpuhdistamo (HSY 2026). Maalta tulevien ravinteiden hajakuormitus näkyy Helsingissä selkeimmin paikassa, johon Vantaanjoki laskee eli Vanhankaupunginlahdella, jossa vedenlaatu on useimmiten huono ja merenlahti selkeästi rehevöitynyt (Savela ym., 2024). Seuranta-aineistojen perusteella fosforimäärät ovat kuitenkin kääntyneet uudelleen kasvuun 2000-luvun aikana. Ravinteiden kiertoon vaikuttavat useat eri tekijät, mutta etenkin ilmastonmuutoksen myötä kasvava sadanta lisää Itämeren valuma-alueelta huuhtoutuvien ravinteiden määrää rannikkovesiin, ja puolestaan merenpohjan sisäinen ravinnekuormitus lisääntyy meriveden lämpenemisen myötä.
Vedenlaadun systemaattinen seuranta Helsingin merialueilla tuottaa arvokasta tietoa Itämeren tilasta, ja mahdollistaa ajantasaisen luontotiedon hyödyntämisen päätöksenteossa esimerkiksi rannikkovesien suojelu- ja kunnostustoimien suhteen. Seurannan myötä voidaan saada selville muun muassa kuormitukselle alttiita luontokohteita, jotka voivat vaatia kunnostustoimenpiteitä. Vastaavasti jatkuvan seurannan ansiosta vesistökunnostukseen tähtäävien toimenpiteiden vaikutuksia vedenlaatuun pystytään arvioimaan pidemmällä aikavälillä, kuten esimerkiksi on voitu todeta jätevedenpuhdistuksen kehittymisen myötä. Itämeren laajuisesti on tärkeää kohdistaa vesistökunnostustoimia ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen vaikutusten minimointiin, sekä edistää eliöyhteisöjen sietokykyä näitä ympäristövaikutuksia kohtaan (HELCOM 2023).
Lähteet:
HELCOM (2023): State of the Baltic Sea. Third HELCOM holistic assessment 2016-2021. Baltic Sea Environment Proceedings n°194.
HSY (2026) Pitkäjänteinen jätevedenpuhdistus on tuonut näkyviä tuloksia. HSY:n vesihistoriikki. https://vesihistoriikki.hsy.fi/2000/2020-luku/2022/ . [luettu 4/2026]
Meier, HEM., Kniebusch, M., Dieterich, C., Gröger, M., Zorita, E., Elmgren, R., Myrberg, K., Ahola, MP., Bartosova, A., Bonsdorff, E., Börgel, F., Capell, R., Carlén, I., Carlund, T., Carstensen, J., Christensen, OB.,Dierschke, V., Frauen, C., Frederiksen, M.,Gaget, E., Galatius, A., Haapala, JJ., Halkka, A., Hugelius, G., Hünicke, B., Jaagus, J., Jüssi, M., Käyhkö, J., Kirchner, N., Kjellström, E., Kulinski, K., Lehmann, A., Lindström, G., May, W., Miller, PA., Mohrholz, V., Müller-Karulis, B., Pavón-Jordán, D., Quante, M., Reckermann, M., Rutgersson, A., Savchuk, OP., Stendel, M., Tuomi, L., Viitasalo, M., Weisse, R. & Zhang, W. (2022). Climate change in the Baltic Sea region: a summary. Earth System Dynamics 13:457–593.
Savela, M., Lauha, M., Suninen, T. ja Jaakkola E. (2024). Pääkaupunkiseudun merialueen tila 2023 – Veden fysikaalinen, kemiallinen ja hygieeninen laatu. Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön aineistoja 2024:21.
Urho, A., Kuokkanen, A., Raatikainen, J., Riihinen, H., Saarinen, P. ja Valtari, M. (2025). Jätevedenpuhdistus pääkaupunkiseudulla 2024 – Viikinmäen ja Blominmäen jätevedenpuhdistamot. HSY:n julkaisuja 2/2025.