Mitä kunta voi maanomistajana tehdä maanviljelyn ravinnekuorman vähentämiseksi?
Maatalouden ravinnekuorma on yksi Itämeren rehevöitymisen merkittävimmistä syistä, kun esimerkiksi pelloilta valuu vesistöihin maa-ainesta ja ravinteita. Itämerihaaste on syksyn aikana edistänyt Turussa ja Helsingissä toimia, joilla kaupungit voisivat maatalousmaan vuokraajina vähentää maanviljelystä syntyviä ympäristöhaittoja.
Helsinki ja Turku omistavat pienen osuuden Suomenlahden ja Saaristomeren valuma-alueiden peltopinta-alasta. Suurina rantakaupunkeina niillä on erityinen velvollisuus toimia suunnannäyttäjinä muille maanomistajille ja toimia vastuullisina vuokranantajina.
Itämerihaasteen yksi tänä vuonna toteutettavista toimenpiteistä oli tarkistaa ja päivittää Turun ja Helsingin kaupunkien maatalousmaiden vuokrakriteerit, jotta ne huomioisivat vesiensuojelun paremmin. Alta voit lukea, miten toimenpide toteutettiin kummassakin kaupungissa.
Helsinki uudisti peltojen hoitovelvollisuudet
Helsinki uudisti peltojen vuokrasopimuksiin kirjattua hoitovelvollisuutta, minkä myötä esimerkiksi peltojen suojavyöhykettä koskevat vaatimukset tarkentuivat. Suojavyöhyke on pellon ja vesistön, kuten ojan, väliin jätettävä vyöhyke, johon ei levitetä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Vyöhyke vähentää merkittävästi ravinnehuuhtoumia vesistöihin.
Uudistuksessa Helsinki asettaa myös viljelykiertovaatimuksen vilja- ja öljykasvipelloille. Viljelykierrossa viljeltävää kasvia vaihdetaan vuosittain, jolloin maaperän ravinnevarat pysyvät tasapainoisempina ja tuholaisten torjunta helpottuu, koska ne kiusaavat usein vain yksittäisiä kasvilajeja. Glyfosaattia ei myöskään saa käyttää torjunta-aineena, jos muita menetelmiä on mahdollista käyttää.
Uudistuksen myötä kaupunki odottaa peltojen pidättävän paremmin ravinteita maaperässään ja lisätä satomääriä. Uusi hoitovelvollisuus on mukana kaikissa uusittavissa vuokrasopimuksissa lokakuusta 2024 eteenpäin.
Turussa jatketaan hyväksi havaitun kasvukuntosopimuksen käyttöä
Turku on käyttänyt peltojen vuokrasopimusten yhteydessä maan kasvukuntosopimusta vuodesta 2017. Tänä syksynä kaupunki tarkasti sopimuksen laajassa sidosryhmäyhteistyössä varmistaakseen, että se huomioi vesiensuojelukysymykset.
Maan kasvukuntosopimus auttaa niin maanomistajaa kuin vuokralaista sopimaan peltojen vuokraukseen liittyvistä ehdoista ja edellytyksistä, joilla parannetaan ja ylläpidetään maan kasvukuntoa ja vesitaloutta. Turussa sopimuksiin on esimerkiksi voitu kirjata, että maanomistaja huolehtii materiaalikuluista ja viljelijä vastaa toteutuksesta, mikäli vuokrattu peltoalue päätetään salaojittaa vesitalouden parantamiseksi.
Saaristomeren valuma-alueen kunnat aloittivat vuoropuhelun Itämeri-myönteisistä vuokrakriteereistä
Saaristomeren valuma-alueen maatalouskuormitus on Suomen ainoa jäljellä oleva kohde Itämeren niin kutsutulla hot spot –listalla. Lista on Itämeren suojelukomission tekemä koonti Itämeren suurimmista kuormituslähteistä, joiden torjumiseksi tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä. Turku halusi kannustaa kaikkia Saaristomeren valuma-alueen kuntia tarkastelemaan omia vuokrakriteereitään.
Maatalouden ravinnekuorma tarkoittaa pääasiassa typen ja fosforin huuhtoutumista pelloilta vesiin, mikä aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. © Liisa Vainio
Maan kasvukunto viittaa maaperän kykyyn tukea kasvien kasvua ja tuottaa satoa. Hyvä kasvukunto parantaa satomääriä ja vähentää ympäristövaikutuksia, kuten ravinnehuuhtoumia vesistöihin. © Unsplash
Yhdessä Valonian ja Salon kaupungin kanssa järjestetyssä tilaisuudessa valuma-alueen kunnat, maaseutupalvelut ja viljelijä kerääntyivät keskustelemaan vuokrapeltojen vuokrauksesta, hallinnoinnista ja kunnossapidosta. Keskustelussa kävi ilmi, että tällä hetkellä kuntien vuokrauskäytännöt ovat keskenään hyvin erilaisia, ja vastuut peltolohkojen ylläpidosta määritetään usein tapauskohtaisesti viljelijän ja kunnan välillä. Lisäksi kasvukunnon ylläpitoon kytkeytyy runsaasti ulkopuolisia tekijöitä kuten EU:n tukipolitiikka.
Yhteinen keskustelu oli hyvä alku vuokrauskäytäntöjen kehittämiseksi entistä kestävämpään ja reilumpaan suuntaan. Omien vuokrakriteerien tarkastelu on kunnille ja muille maanomistajille oiva askel kohti Itämeri-myönteisempää maankäyttöä.